Jälkikirjoitus
Aloitin terapian. Sen anti jäi ehkä laihaksi. Uskollisesti istuin 1,5h viikossa ja puhuin taukoamatta. Asioista, joista puhun muutoinkin. Kyllä se kuitenkin kannatteli. Oli aika ja paikka, jossa kävin koostetusti läpi kaikkea. Muistutuin itseäni, että itsestä on huolehdittava. Selvisin töissä alun kunnialla. Pidän kirkkaana mielessä sen, etten sorru ylisuorittamaan tai antamaan itsestäni kaikkea. Sain vaihtaa myös työnkuvaa. Tällä hetkellä on kevyt hengittää. Unelmia jaksan odottaa. Uskon, että elämä kantaa. Onnellinen loppu. Suhteellisen lyhyessä ajassa toivuin pahimmasta. Se voi olla edessä vielä uudestaankin, mutta en suostu pelkäämään sitä. Elämästä löytyy paljon harmaata ja mustaa, mutta myös kirkkaita värejä. Edelleenkään en ole riittävän rohkea, mutta harjoittelen. Silloin kun elämä lyö liikaa, vetäydyn rauhaan. Omaan maailmaani. Kunnes helpottaa. Usko itseesi! Rakasta itseäsi! Ole armollinen! Sinä riität!